MATKAPÄIVÄKIRJA: JOUTSA

Teksti: Miina Hujala

Kuva: Jaana Denisova

Bussi lähtee Kampista 8:20 (saapuakseen myöhemmin Rovaniemelle). Me nousemme pois kyydistä kahden ja puolen tunnin kuluttua Joutsassa vieraillaksemmesiellä residensseissä sekä keskustellaksemme teemoista liittyen niiden toimintaan yhdessä. Niin kestävyyden näkökulmasta kuin henkilökohtaisen, institutionaalisen ja ekologisenkin raamituksen kautta.

Ensimmäinen vierailumme suuntautuu Arlene Tuckerin luokse joka on juuri aloittelemassa residenssitoimintaa nimellä HAPPY HOME STAY. Tämä sanoo paljon – kyseessä on ajatus kodista joka on hetkittäin jaettu muiden kanssa, ja keskustelimme siitä miten asettaa rajoja. 

Järvi on kävelyetäisyydellä – saavutettavissa Arlenen paikasta muutoinkin kuin vain katsomalla siten. Sauna, ulkotilassa oleva ulkohuone kuin myös lisätilat leikkimökin ja säilytystilojen muodoissa osoittaa kuinka muuttaminen pienemmälle paikkakunnalle on usein isomman tilan käyttöönsä saamista. Huoneita sekä mahdollisuuksia tehdä asioita. 

Mutta residenssitoiminnassa ei ole koskaan kyse vain konkreettisesta tilasta, vaan myös – ehkä vielä erityisesti kun on kyse yksityisten ihmisen organisoimista residensseistä – ihmisistä aktiivisesti tuottaen vieraanvaraisuuden sekä hoitaen käytännön järjestelyt – niin konkreettisissa kuin myös abstaktisimmissakin muodoissaan.

Paikan tuntu on aina jonkun tekemää ja kuten Arlenen tapauksessa jo mainittiin, kyseessä voi usein myös olla jonkun koti. Arlene sanoi että residenssiläiset jotka ovat tähän asti olleet vierailijoina ovat tulleet Taideyliopiston kanssa tehtävän yhteistyön kautta. Yhteistyössä kuvanveiston osastolta tulleet taideopiskelijat ovat työskennelleet paikallisen toisen asteen koulun kanssa, ja residenssiläisillä on ollut koulussa työhuone, heidän asuen Arlenen kanssa ja Arlenen toimien yhteyshenkilönä koulun ja residenssiläisten välillä. 

Se, että voi työskennellä sekä myöskin esittää taiteellista työskentelyään ovat eräitä keskeisiä syitä miksi residensseihin mennään, mutta tämän lisäksi asiaan vaikuttaa muita vaikeasti esiin nostettavia elementtejä. Näillä tutkimusmatkoilla tarkoitus on keskittää huomio siihen millaisena residenssitoimijat itse näkevät residenssinsä ja toimintansa olevan sekä tarjota aika keskusteluun, havaintojen, huomioiden ja näkemysten jakamiselle.  Taiteilija Anna Ruth oli mukana Joutsan matkalla meidän kutsumanamme ja yhteisesti keskustellessamme tuo esiin toimintaansa näyttelyiden sekä hankkeiden järjestäjänä Jyväskylässä, joka ei sijaitse kaukana Joutsasta. Meri Linna, jonka paikassa Raaseporissa vierailimme matkusti kanssamme Helsingistä kuten myös Dana Neilson (hän työskentelee HIAPissa, sekä Ukrainan solidaarisuus residenssi-ohjelmassa/verkostossa). Joutsalaisen TUO TUO residenssin organisoijat sekä taiteilijat Kaitlyn D. Hamilton ja Joni Judén liittyivät seuraamme myös Arlenen luona ja osallistuivat keskusteluun.

Arlenen luota me kävelimme takaisin Joutsan keskustaan, ja pistäydyimme matkalla paikallisessa nuorisoseuran talossa jossa Arlene järjestää elokuvailtoja. Söimme lounasta Tiinan tuvassa, jossa oli erinomaista leipää, nimenomaan rieskaa, jota Tiina korjasi minua kutsumaan kun puhuin lepuskasta, monet ovat nimitykset eri puolilla Suomea eri leivän muodoille. 

Tiinan tuvassa ryhmämme joka oli matkalla vahvistunut taiteilija Mimosa Palen ja hänen kaksikuukautisen vauvansa voimasta keskittyy vuorovaikutukseen. Jamsen Law, joka parhaillaan oli residenssissä TUO TUO:ssa, ja jonka paikalliskirjastossa esillä ovensa näyttelyssä vierailemme, liittyi seuraamme ja toi esiin kuinka hän paraikaa tutkii samaa asiaa kuin mekin – eli taiteilijavetoisia, pienimuotoisia residenssitoimijoita. 

Pöydän ympärillä me koskettelimme aihealueita kuten millainen tila residenssi on, ja kuinka ei ole itsestään selvää minkälaisia energioita residenssissä on, ja että kaikilla on omansa joka muodostuu eri residenssimuodostelman ominaisuuksista; millainen itse fyysinen tila ja ilmapiiri on, mutta erityisesti siitä millaisia ihmiset ovat. TUO TUO:n Kaitlyn mainitsee räätälöidyn suhtautumistavan, joka heillä on residenssiin tulijoita kohtaan, ja kuinka näkyvyyttä tarjotaan muttei oleteta. Joni TUO TUOsta myös huomauttaa ’kompstimaisesta’ lähestymistavasta: asioista tulee osa kokonaisuutta, jokaisen raviten toimintaa omalla tavallaan.

Mimosa Pale on melko uusi jäsen Haihatus taideorgaisatiossa, joka on sijainnut Joutsassa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Haihatus on ollut olleellinen ”jäänrikkoja” taiteen ja paikallisen yhteisön välillä, sekä myöskin suhteessa kuntaan, mutta keskustelussa tulee myös esiin että asiat eivät olleet helppoja Haihatuksen perustajille Merja Metsäselle ja Raimo Auviselle. Mimosa ja hänen puolisonsa Tuomo organisoivat Kita gallerian toimintaa, joka sijaitsee aivan pohjoiseen kulkevan maantien vieressä, ja josta se on erittäin helppo havaita, myös erittäin eloisan ”maalauspintansa” ansiosta. Mimosa sanoo että he ovat sopineet paikallisen Teboil Huttulan, jonka tontilla rakennus sijaitsee, omistajien kanssa, että saavat käyttää paikkaa ilmaiseksi. Ja minusta tämä on todella hieno asia ja tuen muoto.

Keskustelu, jota käymme kattaa monia aiheita, joita en pysty tässä tuomaan esiin, mutta minusta myös tuntuu että on tärkeää että nämä fasilitoidut keskustelutilanteet pysyvät jossain määrin yksityisinä, koska se myös vääjäämättä on niin, mutta tässä tekstissä pyrkien tuomaan esiin joitain havaintoja jotta se mitä taltioitui ei myöskään jäisi pelkästään sattumanvaraisesti ohimeneväksi.

Lounaan ja keskustelun jälkeen vierailemme kirjastossa pikaisesti katsomassa Jamsen Lawn valokuvia jotka hän oli ottanut toisessa residenssissä Öresissä. Ja sitten vierailemme Haihatuksen mittavissa tiloissa, jotka koostuvat useasta rakennuksesta sekä taide-pellosta. Tapaamme joitain parhaillaan residenssissä olevia ja myös nykyisen johtajan Riston ennen kuin suuntaamme bussiin ja takaisin Helsinkiin.

Matkalla takaisin mietin, että Joutsassa on varmasti paljon hyvää energiaa kun niin moni toimija on löytänyt sinne tiensä sekä perustanut paikkansa nimenomaan sinne.