KUINKA VENÄJÄN SOTA VAIKUTTAA GLOBAALIIN YMPÄRISTÖ AGENDAAN

Teksti: Angelina Davydova. Julkaistu 11.01.2023 täällä.

Kuva: Jaana Denisova

Bruttokansantuotteen lasku sekä Venäjän osuuden väheneminen globaalista taloudesta, sekä väestön pieneneminen voivat kaikki vähentää kasvihuone päästöjä Venäjällä, mutta sitä tuskin voi nähdä aitona hiilestä luopumisena.

Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vaikutukset ilmastoon ja biodiversiteettiin eivät olleet osa virallista ohjelmaa viimeisimmissä kahdessa YK:n ympäristö konferenssissa: COP27 ilmastonmuutos konferenssissa marraskuussa tai COP15 biodiversiteetti konferenssissa joulukuussa. Sivustalla ja samanaikaisesti tapahtuneilla alustoilla sodan seuraukset ilmastolle, energiasektorille, ruuantuotannolle sekä biodiversiteetille kuitenkin olivat esillä. Nämä keskustelut osoittivat että, sen sijaan että globaalit ympäristö tavoitteet olisivat kaatuneet Ukrainan sodan takia, ne ovatkin aiheuttaneet uusia ongelmia energia markkinoilla ja pakottaneet huomiota siirtymään uusiutuvaan energiaan.

Hyökkäystä seuranneiden kuukausien aikana näytti siltä, että ilmasto aiheet olivat putoamassa aiheellisuudestaan, ja että rahoitusta ohjelmille jotka pyrkivät laskemaan päästöjä (pääasiallisesti kehittyvissä maissa) leikattaisiin, osittain seurauksena länsimaiden asebudjettien jyrkästä kasvusta. Uhka ilmeni hiilestä irtautumisen hidastumisena.

Viimeisimmät kokoukset kuitenkin osoittivat että tämänkaltaiset pelot olivat suuresti liioiteltuja. On olemassa kasvava määrä keskustelua sodan ja ilmastonmuutoksen, energian ja ruokaturvallisuuden, ekosysteemien tuhon, biodiversiteetin vähenemisen sekä Ukrainan sodan yhteen kietoutuneisuudesta.

Jotkut sodan seuraukset ilmastoagendalle voidaan jo tunnistaa. Ensinnäkin, globaalit energiamarkkinat ovat muutoksessa: monet maat ovat muuttaneet öljy- ja kaasutoimittajiaan, ja ovat nopeasti rakentamassa infrastruktuuria nesteytetylle maakaasulle, uudelleen lanseeraavat hiiliasemia, suunnittelevat ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämistä (tai uusien rakentamista), sekä investoivat uusiin fossiilisen energian hankkeisiin.

Keski- ja pitkäaikaiset trendit sen sijaan ovat muuttumattomia: uusiutuvan energian merkitys ja osuus jatkavat kasvamistaan. Investoinnit tälle sektorille kasvavat, kun sen rooli ja osuus energia turvallisuudessa ja teknologioissa tulee halvemmaksi ja tehokkaammaksi. 

Toiseksi, sota muokkaa uudelleen globaalin ruuan tuotannon ja energia markkinat. Useat maat suunnittelevat viljan tuotannon laajentamista ja etsivät raaka-aineita lannoitteiden tuotantoon, mikä aiheuttaa uhan ekosysteemeille ja biodiversiteetille. 

Kolmanneksi, metallien toimitusten vähentyminen Ukrainasta, yhdessä osittaisten pakotteiden ja toimitusrajoitteiden Venäjältä, muuttavat globaalia metalliteollisuutta. Jotkut muutokset vaikuttavat metallien kaivantaan, joita tarvitaan globaalin hiilestä irtautumiseen sekä energia murrokseen, sisältäen alumiinin, litiumin, nikkelin, kuparin, sekä harvinaisia maametalleja.

Myös useat muut alueet jotka ovat linkittyneitä ilmasto- ja biodiversiteetti aiheisiin ovat muuttumassa. Venäläisiin puutavaran toimittajiin kohdistuvien pakotteiden vuoksi, kansainvälisten sertifikoijien lähettyä, vienti uudelleen suuntautuu (pääasiassa Kiinaan). Tämä on lisännyt taakkaa, joka kohdistuu muille metsäalueille maailmassa. Lopuksi, meidän ei tulisi unohtaa, että itse sotimisella on suora vaikutus Ukrainan ekosysteemeihin.

Pakotteet sekä kaupan esteet ovat pistäneet Venäjän ilmastopolitiikan epäilyksen alle. On ollut olemassa jo suuntaus kohti ei-vihreää lainsäädäntöä kuin myös erilaisten ympäristö standardien, vaatimusten ja tarkistusten poistamista sekä höllentämistä. 

Toisaalta, Venäjän viranomaiset jatkavat lakien säätämistä liittyen ilmasto- ja hiilisäätelyyn ja uusia projekteja lanseerataan. Kuten esimerkiksi kokeilu Kauko-Idän saaren Sahalinin muuntamisesta hiilineutraaliksi vuoden 2025 loppuun mennessä. Yritykset pysyvät päästövähennystavoitteidensa takana, sekä mukana ympäristö, sosiaalisissa ja hallinnollisissa toimissa (ESG). Tapahtumia kohdistuen ilmastoon, hiilestä luopumiseen ja kestävään kehitykseen pidetään säännöllisesti, vaikka kansainvälinen huomio on siirtynyt Aasian, ja Lähi-itään sekä muihin BRICS valtioihin.

COP27 ilmastokonferenssissa Egyptissä, Venäläinen yrityssektori, ja erityisesti valtion ydinenergia toimija Rosatom, joka on pitkään kampanjoinut ydinenergian puolesta turvallisena ja vähä-hiilipäästöisenä teknologiana kansainvälisillä ympäristö foorumeilla, oli myös äänessä (ensisijaisesti paneelikeskusteluissa), yhdessä globaalin etelän edustajienkanssa. Neokolonialismin retoriikkaa käyttäen sekä moninapaisen maailman rakentamista esiin tuoden, Venäjän viranomaiset pyrkivät tuomaan ei-länsimaalaisia maita puolelleen, tämän sisältäen myös teknologisen yhteistyön harjoittamisen vihreillä aihealueilla.

Tämä aiheuttaa paradoksisen tilanteen, jossa toisaalta Venäjä on kasvavasti korostamassa länsivastaista puhetta ja tarvetta luoda ”itsenäinen vihreä agenda” ja toisaalta, COP27 ja COP15 kokouksissa, Venäjä puhui mahdottomuudesta kirjoittaa ulos yksittäisiä maita globaalista ilmastokeskustelusta, ja perään kuulutti pakotteiden ja kauppa rajoitteiden poistoa matalahiilisiltä teknologioilta sekä tarvikkeilta joita tarvitaan energia siirtymään. 

Venäjän viranomaiset jatkavat puhettaan ekosysteemien tärkeydestä maailman suurimmassa maassa ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetti ongelmien ratkaisussa. Tämä painotus ekosysteemeihin (sisältäen, esimerkiksi, metsien istuttamisen) on pitkään ollut luonteenomaista Venäjälle ja herättää kritiikkiä kansainvälisiltä ympäristö asiantuntijoilta, jotka syyttävät Moskovaa haluttomuudesta vähentää kasvihuonekaasu päästöjä toisilla sektoreilla tai uusiutuvan energian kehittämisessä.

On huomion arvoista, että COP27:ssa Venäjän edustajat vastustuvat konferenssin päätöslauselmassa kohtia joissa mainittiin fossiilisten polttoaineiden vähentämisestä tai uusiutuvan energian lisäämisestä, väittäen että Moskovan näkökanta perustuu kehittyvien maiden tukemiselle. Samansuuntaisesti Venäjä jatkaa vetoamista ”teknologisen neutraaliuden periaatteeseen”: että kukin maa saa itse päättää kuinka se haluaa päästöjään vähentää. Moskovan näkökulmasta, tämä tarkoittaisi pääasiallisesti ydin sekä kaasukäyttöisen energian kehittämistä, sekä hiilinielujen osuutta. 

YK:n kokoukset osoittavat, että Venäjä on edelleen kiinnostunut vihreästä diplomatiasta, minkä parissa se on työskennellyt vuodesta 2014 lähtien. Krimin valtauksen ja siitä seuranneiden pakotteiden seurauksena maan edustajat ovat tulleet yhä aktiivisimmiksi vihreissä osa-alueissa kansainväliseen yhteistyöhön liittyen, nähden sen mahdollisuutena jatkaa dialogia ja saada pääsy teknologioihin sekä rahoitukseen.

Nyt kuitenkin Venäjän ongelmat liittyen pääsyyn kiinni vihreisiin teknologioihin ja kansainväliseen rajoitukseen tulevat vain kasvamaan. Moskovan ei tule toivoa paljon uusilta partnerisuuksilta, ne ovat enemminkin kiinnostuneita saamaan luonnonvaroja edullisesti, kuin korkeatasoisesta teknologia perusteisesta yhteistyöstä vihreässä sektorin kehityksessä. 

Taloudellisen arvioinnin instituutti Venäjän tiedeakatemiassa ennustaa, että Venäjän potentiaali vähentää kasvihuonekaasu päästöjä tulee miltei puolittumaan vuoteen 2050 mennessä, pääasiallisesti teknologisten rajoitteiden takia. Silti, se ei välttämättä estä Venäjää saavuttamasta hiilineutraaliutta vuoteen 2060 mennessä. Se voisi tapahtua jopa ilman mitään erityisiä toimia valtion toimesta, yksinkertaisesti taloudellisen laman takia, joka automaattisesti vähentää kasvihuone päästöjä. 

Bruttokansantuotteen lasku, Venäjän osuuden globaalista taloudesta väheneminen, ja väestön vähentyminen voivat kaikki leikata kasvihuonekaasu päästöjä Venäjällä. Suuressa mittakaavassa, me näemme toisinnon 90-luvusta, jolloin Venäjän päästöt putosivat yli 30 prosenttia teollisen tuotannon laskun takia, joka seurasi Neuvostoliiton hajoamisesta –ylittäen maan Kioton protokollan alaiset velvoitteet. Mutta tätä voi tuskin pitää aitona hiilestä luopumisena.